Saturday, January 9, 2016

En ole poissa, kuljen aina mukanasi, sinun sydämessäsi

Vaikka viime loppuvuosi toikin mukanansa meille yhden jos toisenkin mäen, olemme kiitollisesti muun perheen sekä ystävien voimin jaksaneet.  Kaksi viikkoa ennen joulua olimme mieheni isoäidin vuoteen vieressä koko perhe. Pimeän rauhallisen sunnuntaipäivänä pidimme vuorotellen isoäidin kädestä kiinne, ja juttelimme ihan vain niitä näitä.  Isoäiti jaksoi viimeiseen asti hymyillä, kuunnella ja olla läsnä. Ennen kotiin lähtöämme silitin vielä toistamiseen isoäidin kättä toivottaen hyvää yötä, ja samalla kerroin tulevamme huomenna uudelleen. Isoäiti hymyily, ja toivotti lempeästi takaisin hyvät yöt.

Seuraavan työpäivän aikana isoäiti nukkui kuitenkin pois. Surupuhelun saatuamme tuntui tuo hetki pysähtyvän. Tiesimmekin kyllä tulevan, mutta silti se yllätti. Tuosta päivästä ei kulunut kuin viikko, kun minä sain vuorostaan omalta äidiltäni samaisen puhelun...  Minun mummuni menehtyi aivoverenvuodolle. En vieläkään taida ymmärtää tapahtunutta, sillä kuukauden aikana hän taisteli vahvasti toipuakseen, ja lääkäritkin jo ehtivät olla toiveikkaita. Viimeisen käyntini aikana, pidin hänen kädestään kiinne ja kerroin kuinka me yhdessä tulisimme selviämään tästä, että nyt vain päivä kerrallaan. Mummu elehti kauniiden silmien myötä, ja kyyneleet valuivat hänen pehmeitä poskiaan pitkin.

Sydämissä elää nyt vahvat muistot kahdesta upeasta naisesta että isoisästä. Molemmat isoäidit ovat aina hymyilleet paljon, ja  tuo lempeä hymy heidän kasvoillaan on tuonut rakastetun ja turvallisen olon heidän lähellään. Voi, kunpa voisin vielä kerran kertoa kuinka teitä rakastankaan.  Suru on tällä hetkellä pohjaton, mutta haluan uskoa että ajan myötä surukin tulee vielä muuttamaan muotoansa sydämissä, ja tulemme kantamaan heitä nyt vain toisella tapaa mukanamme arkielämässä, ja ennen kaikkea opettamaan heidän oppejaan sekä hyvyyttään meidän omalle tyttärelle.

IMG_9847

" Tulen kantamaan sinua päivittäin sydämellä, mutta nyt myös pala sinua kulkee mukanani. Ikävä on suunnaton, mutta hyvästit nämä eivät ole viimeiset. Joskus vielä tapaamme teidät rakkaat, siihen asti pitäkää huoli toisistanne, ja suojelkaa rakkaimpianne. "

8 comments:

  1. Halauksia sinne ♡
    Meillä oli joulun alla samanlaiset suru-uutiset läsnä ja tänään onkin mummun hautajaiset jonne en valitettavasti pääse pitkän välimatkan ja hajonneen auton vuoksi 😓

    ReplyDelete
    Replies
    1. Nanni, halauksia myös sinne. <3

      Palaan sinulle perjantaina asiaan siitä jutusta! :)

      Delete
  2. Voi ystävä kallis, olen niin pahoillani.. Muistot elävät ja niitä ei kukaan voi riistää. Olet ajatuksissani. ❤️

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ja sinä minun ajatuksissani! Toivottavasti näemme pian. <3

      Delete
  3. Oikein suuret voimahalit!
    Nuo isovanhemmat ovat niin upeita ja elämää nähneitä, että pelkästään heidän tarinansa kuunteleminen on henkeäsalpaavaa. Onneksi he elävät muistoissa aina. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sinä se sanoit :`) Mietin heitä päivittäin ja heidän oppejaan, ikävä on kova. Mutta varmasti tämä suru tulee vielä ajan kanssa muuttamaan muotoansa sydämessä. Heidän muistojaan vaalien. <3

      Delete
  4. Olen surrut täällä vierelläsi. Kunpa olisi sanoja joilla lohduttaa. Joskus elämän polku kulkee pimeidenkin laaksojen läpi jättäen jälkeen pelkkiä kysymysmerkkejä. Mutta isovanhempien perintönä jäi ihana perhe, joiden kautta he elävät täällä. Tiedän että he onnellisina katsovat teitä, eivätkä voisi ylpeämpiä olla! ❤️ Joskus suru muuttuu vielä iloksi ja kaipaus kauniiksi muistoiksi. Täältä rutistan sua lujaa! ❤️ Elsa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Elsani, et tiedäkään kuinka monesti olen palannut lukemaan kommettisi. TIedän että en ole ainut, vaan äitini on käynyt myös. Kiitos että olette meidän elämässä, kiitos että voin turvautua sinuun luottavaisin mielin. <3 Rutistuksen lähetän sadepisaroiden myötä sinulle. <3 Anna.

      Delete

Kiitos kommentistasi. ♥